Keittiötyöapulaisesta valokuvaajaksi

Kaitaan lukiosta vuonna 2007 ylioppilaaksi kirjoittanut Suvi-Tuuli Kiilunen, 22, kävi ennen Muurlaan
tuloa puolen vuoden valokuvauskurssin Kymenlaaksossa ja työskenteli keittiötyöapulaisena Espoon kaupungilla erilaisissa kouluissa ja päiväkodeissa.

Suvi-Tuuli kiinnostui valokuvauksesta jo ylä-asteella ja lukiossa hän kävi pimiökurssin, jonka jälkeen investoi itselleen digitaalijärjestelmäkameran. Muurlan Opistosta Suvi-Tuuli kuuli opiskelukaveriltaan ja ajatteli sen olevan hänelle paras vaihtoehto Lahden Muotoiluinstituutin ja Helsingin Taideteollisen Korkeakoulun sijaan.

_-Olin silloin vielä kovin epävarma itsestäni, että Lahden muotoiluinstituutti ja Taideteollinen korkeakoulu tuntuivat liian isolta palalta. Suvi-Tuuli kertoo. _

Suvi-Tuulin mukaan valokuvassa kiehtoo niiden kauneus, humoristisuus ja joskus valokuvat ovat niin mielenkiintoisia, että niitä voisi vain tuijottaa loputtomiin. Rumia kuvia tulee vastaan harvoin.
Muurlan Opistosta Suvi-Tuuli nostaa esiin asiantuntevat ja mukavat opettajat, kivat kaverit, rennon meiningin ja sen, että annettuihin tehtäviin annetaan kunnolla aikaa toteutukseen.

Paras muisto Suvi-Tuulille on viime toukokuun helteet ja se, kun mentiin porukalla rannalle uimaan. Lisäksi hän muistelee kevään lopulla koko päiväistä fotomaratonia, jossa joka tunti jaettiin uusi kuvausaihe.

-Nyt kun itsevarmuutta on tullut lisää, aion hakea Lahteen ja TaiKiin! Jos en tänä vuonna pääse, yritän ensi vuonna uudelleen., Suvi-Tuuli suunnittelee.

-Suvi-Tuuli poistuu takavasemmalle joko vedostamaan kuvia pimiöön tai tietokoneen äärelle digiteekkiin tai sitten vain hengailemaan ystäviensä kanssa. Muurlassa on jo ilta, mutta ahkerat opiskelijat tekevät vielä töitä koulun tiloissa. Aina välillä käytävillä kaikuu iloinen nauru.

Mitäköhän hauskaa opistolla nyt on tapahtunut?

Muurlasta tiedemiestason opetusta!

Porvoolainen 22-vuotias Lauri Pitkänen astelee reippaasti aamu yhdeksän jälkeen Muurlan Opiston aulan lehtikaapille, toivottaen huomenet muille opiskelijoille ja katoaa ulos päärakennuksesta kohti sarjakuvalinjan luokkaa.

Valmistuttuaan lukiosta vuonna 2008, Lauri toimi vuoden ajan iltapäiväkerhon avustajana ja kuultuaan Muurlan Opistossa toimivasta sarjakuvalinjasta, hän päätti tulla katsastamaan paikan. Keväällä 2009 Opiston kaunis ja vehreä miljöö, pirteä henkilökunta sekä sarjakuvalinjan mukavuus sai tämän porvoolaisen nuoren miehen hakemaan opiskelupaikkaa.

Muurlan Opistossa on parasta se, että opetuksen ohessa saa toteuttaa itseään ja opettajilta saa apua vielä koulupäivän jälkeenkin, Lauri kertoo.

Laurin mielestä sarjakuva on yhtä hyvä tapa kertoa tarinoita kuin kirjoitettu teksti.

-Kun on pää täynnä tarinoita, koen sen mielekkäänä vaihtoehtona tuoda ne kuvitettuina niin itseni kuin muidenkin nähtäville. Lisäksi piirtäminen ja maalaaminen ovat aina olleet rakkain harrastukseni. Siksi toivonkin tästä itselleni ammattia tulevaisuudessa., Lauri pohtii.

Omaksi sarjakuva-alan idolikseen Lauri mainitsee Frank Frazettan.

-On mielestäni käsittämätöntä, kuinka joku voi vain olla niin lahjakas taiteilija, Lauri toteaa.

Paras muisto, joka on jäänyt Laurin mieleen on se, kun hänen piirtämänsä sarjakuva valittiin Kemissä järjestettyjen pohjoismaiden sarjakuvakilpailujen painettuun albumiin, joka nimettiin hänen työnsä mukaan. Vaikka Lauri ei voittanut kilpailua, on hienoa saada edes jotain mainintaa tekemästään työstä.

Tämä jääkin tähän sillä Laurilla on jo kiire tiistain jumppaan!

Kuvat ja teksti: Tea Korhonen valokuvauslinjan 2009-2011 opiskelija.